Koska asumme pienellä paikkakunnalla, on sanomattakin selvää, että menneisyyttä on täällä osattava katsoa silmästä silmään sillä ennen pitkää se kävelee varmasti vastaan jonkin kulman takaa.
Koen meidän tilanteen jonkinlaisena ihmiskokeena. Varmaan tuolla ylhäällä joku katsoo tätäkin showta ja tekee muistiinpanoja ruutuvihkoon.
Kuinka sopeudumme elämään trauman jälkeen ja mitä tapahtuu kun ihmisten elämät ovat linkittyneet toisiinsa tällaisessa tilanteessa? Uskoisin, että yleisimmin uskottomuuden ollessa kyseessä jokainen osapuolista pyrkisi mahdollisimman kauas sen aiheuttaneista henkilöistä. Entä kun se ei ole välttämättä mahdollista?
Mielenkiintoista eikö? Voin valottaa, että itse koehiirenä melko ahdistavaa välillä, mutta pakko myöntää, että ainakin osa koehenkilöistä sopeutuu tilanteeseen kohtalaisen hyvin. Ihminen on sopeutuvainen varsinkin jos annetaan aikaa ja rauhaa ottaa tilannetta haltuun.
Oliko tämä mielestäsi erikoinen näkokulma tilanteeseen?
Jäljilläni– koehiiri nro 1
Jätä kommentti