Hei tuntematon lukijani,
mitä joulu merkitsee sinulle? Vietätkö joulua? Minun elämäni joulut ovat olleet kaikkiaan melko ihania. Aiemmin olisin väittänyt, että olemme viettäneet joulua hyvin perinteiselle suomalaisella tavalla, mutta nykyisin katson maailmaa hiukan eri silmin ja pohdinkin, että se mikä mielestäni voi olla perinteinen joulu, ei ehkä olekaan sellainen kaikkien mielestä…
Lapsena joulua vietettiin perheen ja lähimpien sukulaisten kanssa. Siihen kuului hyvää ruokaa, joulukirkko ja kynttilöiden vieminen haudoille sekä joulusauna, jonka aikana pukki toi lahjoja. Näin aikuisena, olen vanhemmilleni kiitollinen lapsuuteni jouluista, sillä meillä jouluun ei kuulunut (kuten ei muihinkaan juhliin) alkoholi eikä perheriidat. Joulua vietettiin rauhassa. Saimme aina lahjoja, eikä meiltä koskaan puutunut juhlapöydästä mitään, joten koen olevani myös onnekas, ehkä etuoikeutettukin?
Kasvettuani aikuiseksi joulut hieman muuttuivat -varsinkin tavattuani puolisoni, mutta olen silti osannut pitää kiinni osasta perinteistä ja onnistunut siirtämään niitä myös omille lapsilleni.
Tänä jouluna aika on sinällään pahin viholliseni, että se antaa mieleni vaeltaa ja palata tunteisiin, joita olen jo käsitellyt, mutta joista en ole saanut täysin rauhaa. Aiemmin ahdistuin näistä tunteista, mutta koen tällä hetkellä, että kaikkien tunteiden pitää antaa tulla jos ne ovat tullakseen. On eri asia, antaako niille sen enempää voimaa tai tekeekö niiden ajamana jotakin.
Olen oppinut jo, että ne tunteet eivät tarkoita sitä, että haluaisin palata taaksepäin. Ne tarkoittavat vain, että olen ihminen. Erehtyväinen ja edelleen hieman rikkinäinen, mutta toivottavasti hieman viisaampi kuin aiemmin. Vaikka rakastin häntä joskus, rakastan silti tätä elämää, jonka olen valinnut. Perhettäni ja arkea sen ympärillä. Mielestäni nämä asiat eivät sulje toisiaan pois. Menneet tunteet eivät sulje pois nykyisiä.
Olen opetellut suhtautumaan tunteisiin lempeämmin ja vaikeiden tunteiden tullessa muistutan itseäni siitä, että tunteet ovat vain tunteita ja niitä seuraa pian liuta uusia tunteita… Ne tulevat ja menevät. Enää en taistele niitä vastaan vaan annan niiden seilata ohi.
Ehkä selviytyminen ei olekaan unohtamista vaan hyväksymistä?
Jäljilläni -sekaisin joulusta!
Hyvää Joulua!
