Suhteen paljastuttua luin, että yksi tapa käsitellä tunteita on kirjoittaa kirje niitä koskevalle henkilölle. Kirjettä ei ole tarkoitus lähettää (varsinkaan tällaisessa tilanteessa), vaan tarkoitus on kirjoittaa mitä haluaisi toiselle kertoa. Tätä kautta omia ajatuksia ja tunteita saa ”tuuletettua” ilman että tarvitsee katua myöhemmin sanomisiaan.
Tämän kirjeen kirjoitin Hänelle. Kirjoitin monia muitakin ja osa asianosaisista on saanut lukea omansa. Tätä en lähettänyt -syystäkin!
”Hei,
ensinnäkin haluaisin tietää, mitä sulle kuuluu? Miten jaksat? Kaikesta huolimatta olen huolissani myös sinusta.
Rehellisesti sanoen mulla on sua ikävä. On vaikea myöntää sitä, sillä kukaan muu ei varmasti ymmärtäisi. En oikeastaan edes itse ymmärrä. Ikävä on erikoinen tunne. Se tulee ja menee, eikä siitä oikein ota selvää… Välillä se tulee kuin hyökyaalto ja peittää varpaista sormenpäihin asti. Sitten se taas menee ja saan taas hengittää.
Me puhuttiin siitä, että tuntui kuin oltaisiin eletty kahdessa eri ulottuvuudessa. Muistatko? Ne yhteiset pienet hetket oli niin outoja ja niin irrallisia kaikesta muusta elämästä…
Olen miettinyt, että ehkä kaipaan vain sitä, että elämä tuntui silloin tavallaan olevan täynnä iloa ja onnea? Vaikkakin vain sen pienen hetken… Tapaamisiin liittyi kuitenkin ilon lisäksi aina tumma pilvi pään päällä, koska me tiedettiin varmasti molemmat tekevämme väärin!
– Ja entäs se syyllisyys!! Tunsitko sinä sitä? Senkin haluaisin kysyä. Miten selvisit sen kanssa? Miten selviät sen kanssa nyt?
Minulla on ikävä elämän hauskuutta, kepeyttä, leikkisyyttä ja tyhmiä vitsejä.
Naljailua, jota vain me ymmärsimme.
Kaikki tuntuu nyt niin raskaalta ja vaikealta. Ihan kaikki. Kaipaan käsiäsi ympärilläni ja silmiesi viereen muodostuvia ryppyjä kun hymyilet. Kaipaan monia asioita. Tiedän, että se on typerää, mutta minun on oltava itselleni rehellinen ja hyväksyttävä, että jätit minuun merkkisi, vaikka et sitä haluaisikaan.
Vetosit minuun, etten saisi koskaan muuttua. En ole varma tarkoititko sisäistä vai ulkoista minua. Et tainnut ymmärtää, että sinä muutit minut jo. Vaikutit minuun. Veit mukanasi paljon ja jätit sotkun taaksesi.
Vaikka yhteiset hetket olivat mukavia, aika useasti minusta tuntui, että jätit sanomatta paljon. Sulkeuduit jonnekin omaan mieleesi ja jäit sinne. Epäilin vahvasti sinun tarkoitusperiä, koska et juuri puhunut. Ei sillä, että meillä olisi juuri ollut sellaiselle aikaa tai mahdollisuuksia. Kohtaamiset olivat aina niin lyhyitä, että kaikki oikeasti tärkeä tuntui jäävän sanomatta. Usein mietin, millaista olisi ollut jos meillä olisikin ollut aikaa kommunikoida. Olisimmeko huomanneet, että emme ymmärrä toisiamme lainkaan vai olisiko suhteemme syventynyt entisestään? Tätä emme koskaan saa tietää.
Ei sillä oikeastaan ole väliäkään. Se elämä on mennyttä. On tehtävä suuria päätöksiä ja niihin sinä et saa vaikuttaa tai liittyä millään tavalla.
Välillä toivon, että voisin puhua kanssasi. Tiedän etten voi. Mutta joskus toivon että voisin saada edes pienen rauhallisen hetken puhua… toisaalta pelkään että kuulisin vain asioita, joita en haluaisi kuulla. Ehkä haluaisin vain pyytää anteeksi.
En tiedä mitä elämältäsi toivot, mutta toivon sinulle kaikkea hyvää. Koetan vähäisten mahdollisuuksieni mukaan vaikuttaa siihen positiivisesti. Toivon myös että kaikki olisi tapahunut jotenkin toisin. Anteeksi, että en ollut tarpeeksi vahva ja viisas lopettamaan suhdetta ajoissa. Anteeksi, että annoin sen mennä niin pitkälle. Olisimme voineet pysyä päätöksessämme. Olla jyrkempiä. Ehkä olisimme säästyneet tältä kaikelta. Ehkä perhe-elämämme eivät olisi nyt niin rikki. Ja ennen kaikkea olisimme säästäneet niin paljon rakkaidemme tunteita. Ehkä myös omiamme.
Kiitos kun olit positiivinen ja tsemppasit kaiken suhteen. Kiitos kun sait minut hymyilemään ja nauramaan.
Toivottavasti tiedät mitä haluat elämältäsi ja pidät siitä kynsin ja hampain kiinni. Se on sen arvoista.”
Tätä kirjettä en oikeastaan halua sen tarkemmin purkaa osiksi. Tuolloin tunteeni olivat kuin pyöremyrsky aavikolla. Onneksi jälkeenpäin on hieman tyynempää 🙂
Jäljilläni – Palavan rehellisesti teidän oma urponne.
Jätä kommentti