Sinä, joka olet jaksanut kahlata läpi aikaisemmat postaukset… Vaikuttaako elämäni raskaalta niiden perusteella? Totta on, että tämä tapahtuma sekoitti pääni ja sieluni, mutta kuluneeseen vuoteen on mahtunut paljon hyvääkin.
Olen oppinut itsestäni todella paljon!
Olen oppinut hyväksymään ajatuksiani ja tunteitani. Myös niitä tunteita, joits en aikaisemmin ole halunnut hyväksyä. Olen saanut muistutuksen siitä miksi rakastuin puolisooni vuosia sitten. Hän on uskomattoman fiksu ja ihana ihminen. En voi sanoin kuvailla kuinka kiitollinen olen hänestä.
…Vaikka eivät kaikki tunteet häntä kohtaan AINA ole niitä parhaimpia, mutta parisuhteeseen kuuluvat kaikki tunteet eikä toisen naama aina voikaan miellyttää.
Olen ottanut mukaani uusia oppeja ja halun oppia olemaan paras versio itsestäni ilman, että rakennan itseäni kenenkään muun kautta tai kenenkään muun varaan.
Parhaat opit matkalta jotka olen takonut mieleeni:
En ole vastuussa siitä mitä muut ajattelevat tai tekevät. Olen vastuussa vain omista ajatuksistani ja tekemisistäni. Anna itsellesi lupa tuntea kaikki tunteet – ne kaikki ovat yhtä sallittuja.
On hyväksyttävä asiat niinkuin ne ovat nyt, sillä mennyttä en voi muuttaa.
Itsestään huolehtiminen ei ole itsekästä. Jos voin hyvin ja pidän itsestäni huolta, jaksan pitää huolta myös rakkaistani.
Viha toimii suojatunteena syvempiä tunteita, kuten pelkoa tai häpeää, kohtaan. Etsi se syvempi tunne ja käsittele se.
Anna muiden tuntea ja ajatella, sanoa ja tehdä niinkuin haluavat. Anna myös itsesi. (Let them -teoria)
Jäljilläni – en vielä perillä, mutta en eksyksissä
Jätä kommentti