Kirjoittaminen on aina ollut minulle tapa purkaa ajatuksiani ja järkeistää niitä. Tämä vaihe elämässäni mullistaa jälleen koko ajatusmaailmani ja muuttaa minua monin tavoin. Aihe on arka ja vaikka ajatukset ovat vain omiani, koskettaa tarinani läheltä (ja hiukan kauempaa) niin monia ihmisiä, että haluan pysyä nimettömänä suojellakseni myös heidän yksityisyyttään.
Tarinani kertoo rehellisesti ajatuksistani ja tunteistani. Olen kirjoittanut niitä ylös matkani varrelta ilman suodatinta. Kirjoitukseni kumpuavat lähes vuoden takaa ja ajan kuluessa tulette ehkä huomaamaan miten mielen liikkeet muuttuvat ja kimpoilevat mustasta valkoiseen ja takaisin. Palaan alkuun ja jatkan matkaani sieltä nykypäivään.
En halua aiheuttaa spektaakkelia, vaan olla kylmän rehellinen. Koen, että tässä on minun hetkeni kasvaa ihmisenä ja tarinani alussa huomasin kaipaavani, että löytäisin jonkun kaltaiseni. Jonkun, joka olisi käynyt saman läpi… Ehkä samoja tunteita, samaa epätoivoa ja surua, masennusta ja pettymystä itseen sekä muihin..? Toivon, että tarinani kautta löytäisin muitakin hiljaisia – itseensä pettyneitä, väärin ymmärrettyjä. Tai voisin ainakin tuoda ilmi, että täällä minä olen – rikkinäisenä ja itseensä pettyneenä – Pettäjänä.
Jäljilläni – en vielä perillä, mutta en eksyksissä.
Jätä kommentti